Erikoispostaus: Elämäni hevoset

Vanhoja kuvia katsellessani tuli jotenki tosi nostalginen fiilis, joten päätin sitten tehdä tämmösen erikoispostauksen minulle tärkeimmistä hevosista elämäni varrelta.
   Aloitan ensimmäisestä pidempiaikaisesta suosikkihevosestani, LauKan Ratsutilalla asustavasta puoliveriruuna Hiposta. Se on toiminut jo monta vuotta pienten ratsastajien opetusmestarina ja se on hyvin kiltti ja kultainen. Nyt jo vanha herra on opettanut monenmonituiset pienet ja isommat ratsastajat alkuun, minut mukaan lukien. Vielä edelleenkin kummilla käydessäni käyn aina Hippoa moikkaamassa. :)

Toinen tuntikäytössä ollut suosikkini on Vesta II, joka asusti Starhillissä silloin kun siellä vielä kävin. Vesta oli äkäinen hoitaessa, eikä juuri kukaan siitä pitänyt, mutta jostain syystä itse tykkäsin ja juuri se äkäinen ja isokokoinen taa varasti silloin sydämeni. Tamman nykyisestä olinpaikasta minulla ei ole tietoa, mutta jos joku siitä jotain tietää, kuulisin siitä hyvin mielelläni. 

Minä ja Vesta Starhillin omissa kisoissa joskus vuonna kivi ja keppi. Kuvan on ottanut Ada

Seuraavaksi tuleekin sitten jo Sheila. Lämminverinen tamma Sheila Maria, johon Ada ensin tutustui, ehti olemaan puolen vuoden ajan vuokrahevoseni, kunnes sen omistaja haki sen pois tallilta, jolla se asui. Tarkoituksenamme oli ostaa siitä osa, ennen kuin tuli pari muuttujaa matkaan. Sheila on hevonen, jonka kanssa opin itsenäistä hevosenkäsittelyä kaikkein eniten. Se oli kesällä 2011 kaksi viikkoa meidän mökillä Adalla ylläpidossa ja selvitti tiensä niin serkkujeni, äitini, kuin isovanhepienikin sydämiin. Se oli luonteeltaan hyvin kiltti vanha mamma. 

Minä ja serkkuni Juuso Sheilan selässä 2011.

minä talutan ja Beda kyydissä

Viimeinen kerta kun näin Sheilaa. Ratsastus meni todella huonosti ja Tiia lensi selästä.

Kesällä 2012 meille tulikin lv-t. Henrietta Star ylläpitoon. Aluksi sen oli tarkoitus olla lähinnä minulla, mutta Adalla ja Henkalla synkkasi paljon paremmin, itse en juuri pärjännyt sille ja olin sille liian arka. Henkka karkasi aina, oli se sitten yksin tai kaverin kanssa.

Henkka hurjana

Sitten kuvioihin astuikin Mori. Siitä voivat kaikki lukea enemmän vanhoista postauksista, nyt vain pikainen esittely. Eli Metsäpellon Morinda on suomenhevosen ja lämminverisen ristytys, nuori ruuna. Pienikokoinen hevonen, jolla on suuri sydän. Morin kanssa sain viettää seitsemän hienoa kuukautta, joiden aikana opin hyvin paljon. Niin itsestäni, kuin ratsastamisesta ja hevosenhoidosta. Mori on tajuttoman kiltti ja kärsivällinen. Se jaksoi kärsivällisesti katsella hullutuksiani, vaikka joskus varmasti oli hyvin hämillään, että mitä ihmettä minä oikein hölmöilen. Mori oli minulla ylläpidossa.

Kuin satuhevonen

Sitten päästäänkin tähän päivään eli Eltoniin. Ensimmäinen oma hevoseni. Matkamme on jatkunut jo kymmenen kuukautta ja risat, enkä hetkeäkään ole katunut sen ostamista. Toivottavasti meillä on edessä vielä monta monta yhteistä ihanaa vuotta. Eltonista voittekin lukea lisää tuolta Elton -välilehdeltä.

Vuodenvaihteessa 2013-2014

Lisäksi joukkoon mahtuu monia muita kauramopoja, jotka ovat jättäneet kavionjälkensä sydämeeni. Muun muassa shet-r. Kotihaan Taavi "Taavi", shet-r. Siltasaaren Celsius "Seppo", aasiori Velmu, pv-r. Etelän Lak Dream "Laku", joka hiljattain laukkasi vihreämmille niityille, Starhill Erill ja Jamakka.