Tipla & estetreenit

Noniin, nyt sitten lupailemaani postausta. Eli siis Tipla on islanninhevostamma, joka tuli Adalle pienimuotoiseksi projektiksi ja kakkoshevoseksi mummuni serkulta Vekkilästä, kun hänellä ei ollut mahdollista pitää niin hösöä hevosta siellä terapiaratsuna. Se on hoitaessa ja noin muuten oikein suloinen ja sympaattinen, mutta ratsastaessa se tarvitsee hyvin selkeän johtajan joka kertoo sille koko ajan mitä tehdä. Se hätääntyy ratsastaessa melko helposti, minkä takia se on ainakin alkuun lähes tulkoon vain ja ainoastaan Adan ratsastettavana.
   Toissapäivänä menin Eltonilla vähän kavaletti- ja laukkaharjoittelua. Alkuun tuntui taas melko tahmealta, mutta loppua kohden parani kierros kierrokselta. Puomeja ja "tolppia" piti taas kyttäillä aluksi, mutta niistä uskaltauduttiin tällä kerralla nopeammin yli kuin viimeksi. Muutenkin uskon Eltonin alkavan pikkuhiljaa luottaa minuun enemmän, sillä epäilyttävissä tilanteissa se kuuntelee entistä enemmän minua.

Eilen vaihdettiinkin Adan kanssa heppoja, Ada meni Eltonilla pienen pieniä esteen alkuja ja taivutteli melko paljon. Elton vaikutti kulkevan oikein rennosti ja hyvällä liikkeellä. Kun estettä vähän nostettiin, kesti Eltonilla aina hetki tajuta että jalkoja täytyykin nostaa enemmään. Korkeimmillaan este oli n. 50 cm, en halua edetä sen kanssa liikaa kerrallaan. Kun se alkoi sujua, jaoin esteen pikkukavaleteiksi, joiden välien sovittelussa hetki sitten menikin. Nekin menivät hyvin joten Ada otti loppuravit ja-käynnit ja käytti Eltsua vähän järvessä. 

Aika tyylivapaata, mutta onko sillä tässä vaiheessa vielä mitään merkitystä? 

  Itse menin Jamakalla, Ada laittoi meille pienen radan joka myöhemmin jaettiin sarjaksi ja okseriksi. Aluksi Jammulla oli vauhtia enemmän kuin laki sallii ja lääkäri määrää ja lähestymisien suunnittelu oli yhtä tuskaa, mutta rauhassa kun meni ja itse keskittyi, sekä jaksoi nauraa sen yrityksille päästä mahdollisimman kovaa ja korkealta, alkoi yhteistyökin sujumaan paremmin.

Ei se lähtenytkään kuin hitosti liian kaukaa :D