Peltoilua

Ehkä se on uskottava, että puhuminen oikeasti auttaa asioiden hyväksymisessä ja sulattamisessa. Se on niin moneen kertaan jo huomattu, ettei sitä vastaan voi enää väittää. Suru helpottaa, mutta ei kokonaan poistu. Aika parantaa haavat, mutta kuinka kauan siinä kestää? Elämä jatkuu...

Tänään on jotenki ollu tosi hyvä päivä, koulussa meni hyvin, meiän fysiikan opettaja on aivan ihanan piristävä persoona. No hissan tunti nyt vähän meni nukkuessa, mutta se annettakoon anteeksi? 

Tultiin Adan kanssa bussilla kotiin, vaihdettiin tallikamat päälle ja syötiin. Sitte lähdettiinkin talliin laittamaan konimukset kuntoon ja lähdettiin pellolle. Verryteltiin ravissa vähän pidemmällä ohjalla ja tehtiin paljon ympyröitä. Mori tuntu tosi reippaalta ja se pyrki hyvin eteenpäin. Se kulkee paljon paremmin nyt ilman turparemmiä. Mentii jonku aikaa ympyröitä reippaassa ravissa ja  jonku verran kaheksikkoa. Mori rupes jo taipumaanki aika hienosti. Välikäyntien jälkeen mentii vielä vähän kaheksikkoa ravissa ja sitte mentii pellon toiselle puolelle vähän laukkailemaan. Kyllä Mori oli niin innoissaan laukkojen jälkeen, että oli vaikee saada sitä enää keskittymään. Mutta ku mentii vaan parit laukat ja sitte siirryttii takas kasikolle ravailemaan ni kyllä se jossain vaiheessa taas maltto keskittyä. :)Sitte otettii rennosti pitkin ohjin loppuravit ja lähettii takas tallille. 

Mori rupee jo ottamaan takajalkojaa aika hyvin alleen ja taipumaan. Sen tasapainoki on kehittyny aika paljon. Sillä on nykyisin käytössä Jamakan koulusatula, jahka sen omistaja pääsee tänne sovittamaan sille uutta satulaa. Se tuntuu selästä huomattavasti paremmalta kuin aikasemmin sillä vanhalla satulalla. Se satula on muutenki paljon kivempi istuu ku se on sellai ihanan pehmee ja mukava. :)

Nyt ei tuu kuvia ku ei ollu kuvaajaa.