Kahlailua

Moikka taas! Nyt kun kelit ovat lämenneet, on järvessä päästy taas käymään ahkerasti. Tänään mentiin Adan kanssa hevosten kanssa mökille, kun niiden aitaus siellä alkaa jo vihertää. Ada meni ensin Jammulla järveen, jona aikana itse kahluutin Eltonia laiturilta käsin. Ada kiipesi myös Eltonin selkään, eni muutaan raviympyrän pellolla ilman satulaa ja kävi sitten järvessä Elvarinkin kanssa.

Elton nauttii :)

Sitten ponit saikin syödä jonkin aikaa aitauksessa, saivat siinä kunnon hepulispurtinkin. Sen jälkeen irtojuoksutettiin Jamakka ja Elton pellolla vapaina, kun molemmilla vaikutti virtaa olevan. Eltonilla huomasin oikeassa etusessa haavan. Ei kovin syvä ja ihan siisti se oli, eikä Elton ontunut tai aristanut jalkaansa mitenkään. Putsasin haavan ja laitoin siihen betadinea. Onneksi nyt on kuivat kelit, eikä sellaset kurakelit, ei tulehdu niin helposti.

Erikoispostaus: Elämäni hevoset

Vanhoja kuvia katsellessani tuli jotenki tosi nostalginen fiilis, joten päätin sitten tehdä tämmösen erikoispostauksen minulle tärkeimmistä hevosista elämäni varrelta.
   Aloitan ensimmäisestä pidempiaikaisesta suosikkihevosestani, LauKan Ratsutilalla asustavasta puoliveriruuna Hiposta. Se on toiminut jo monta vuotta pienten ratsastajien opetusmestarina ja se on hyvin kiltti ja kultainen. Nyt jo vanha herra on opettanut monenmonituiset pienet ja isommat ratsastajat alkuun, minut mukaan lukien. Vielä edelleenkin kummilla käydessäni käyn aina Hippoa moikkaamassa. :)

Toinen tuntikäytössä ollut suosikkini on Vesta II, joka asusti Starhillissä silloin kun siellä vielä kävin. Vesta oli äkäinen hoitaessa, eikä juuri kukaan siitä pitänyt, mutta jostain syystä itse tykkäsin ja juuri se äkäinen ja isokokoinen taa varasti silloin sydämeni. Tamman nykyisestä olinpaikasta minulla ei ole tietoa, mutta jos joku siitä jotain tietää, kuulisin siitä hyvin mielelläni. 

Minä ja Vesta Starhillin omissa kisoissa joskus vuonna kivi ja keppi. Kuvan on ottanut Ada

Seuraavaksi tuleekin sitten jo Sheila. Lämminverinen tamma Sheila Maria, johon Ada ensin tutustui, ehti olemaan puolen vuoden ajan vuokrahevoseni, kunnes sen omistaja haki sen pois tallilta, jolla se asui. Tarkoituksenamme oli ostaa siitä osa, ennen kuin tuli pari muuttujaa matkaan. Sheila on hevonen, jonka kanssa opin itsenäistä hevosenkäsittelyä kaikkein eniten. Se oli kesällä 2011 kaksi viikkoa meidän mökillä Adalla ylläpidossa ja selvitti tiensä niin serkkujeni, äitini, kuin isovanhepienikin sydämiin. Se oli luonteeltaan hyvin kiltti vanha mamma. 

Minä ja serkkuni Juuso Sheilan selässä 2011.

minä talutan ja Beda kyydissä

Viimeinen kerta kun näin Sheilaa. Ratsastus meni todella huonosti ja Tiia lensi selästä.

Kesällä 2012 meille tulikin lv-t. Henrietta Star ylläpitoon. Aluksi sen oli tarkoitus olla lähinnä minulla, mutta Adalla ja Henkalla synkkasi paljon paremmin, itse en juuri pärjännyt sille ja olin sille liian arka. Henkka karkasi aina, oli se sitten yksin tai kaverin kanssa.

Henkka hurjana

Sitten kuvioihin astuikin Mori. Siitä voivat kaikki lukea enemmän vanhoista postauksista, nyt vain pikainen esittely. Eli Metsäpellon Morinda on suomenhevosen ja lämminverisen ristytys, nuori ruuna. Pienikokoinen hevonen, jolla on suuri sydän. Morin kanssa sain viettää seitsemän hienoa kuukautta, joiden aikana opin hyvin paljon. Niin itsestäni, kuin ratsastamisesta ja hevosenhoidosta. Mori on tajuttoman kiltti ja kärsivällinen. Se jaksoi kärsivällisesti katsella hullutuksiani, vaikka joskus varmasti oli hyvin hämillään, että mitä ihmettä minä oikein hölmöilen. Mori oli minulla ylläpidossa.

Kuin satuhevonen

Sitten päästäänkin tähän päivään eli Eltoniin. Ensimmäinen oma hevoseni. Matkamme on jatkunut jo kymmenen kuukautta ja risat, enkä hetkeäkään ole katunut sen ostamista. Toivottavasti meillä on edessä vielä monta monta yhteistä ihanaa vuotta. Eltonista voittekin lukea lisää tuolta Elton -välilehdeltä.

Vuodenvaihteessa 2013-2014

Lisäksi joukkoon mahtuu monia muita kauramopoja, jotka ovat jättäneet kavionjälkensä sydämeeni. Muun muassa shet-r. Kotihaan Taavi "Taavi", shet-r. Siltasaaren Celsius "Seppo", aasiori Velmu, pv-r. Etelän Lak Dream "Laku", joka hiljattain laukkasi vihreämmille niityille, Starhill Erill ja Jamakka.

Voihan ristiselkä!

Noniin, jos nyt pitkästä aikaa taas ihan kuulumisia.
Elton sai pari viikkoa sitten kengät jalkoihinsa ja samoihin aikoihin havaitsin sen ristiselän olevan aivan juntturissa. Nyt ollaan sitten mahdollisimman monipuolisesti tehty kaikkea muuta paitsi peltoiltu ja hypätty. Toissapäivänä käytiin kävelemässä maastakäsin noin 1 1/2 tunnin lenkki maastakäsin, Santeri oli myös mukana. Eilen vuokraaja kävi ratsastamassa Eltonin ja Ada käytti vielä illalla ekaa kertaa tänä vuonna järvessä sitä. Elton oli kuulema nauttinut suunnattomasti. :)
     Itse olen ollut viikon verran kipeenä ja melkein yhtäkauan puolikuuro. Vasemmalla korvalla en uuri mitään kuule, enkä näin ollen yhtään tiedosta millä voimakkuudella puhun ja tunnenitseni tyhmäksi kun joudun pyytämään ihmisiä toistamaan sanansa moneen kertaan. Kipeä tuo korva ei kuitenkaan ole, joten en usko kyseessä olevan tulehduskaan. Maanantaina mulla oiskin sitten aika astmahoitajalle... Saas nähdä mitä sieltä sitten sanotaan.
    Pääsiäisviikonlopun olin kalkkisissa, Eltonin kärryt on pehmusteita vaille valmiit, Santerin äiti auttaa niiden pehmusteiden väsäämisessä. Vastavuoroisesti me autettiin koiran taluttimien punomisessa ja "sukittamisessa". Santerin äidillä on siis koiratarvikeyritys, ja lähes kaikki tehdään käsin ja kotimaisesta nahasta. Yhtään en enää ihmettele nahkahihnojen kalliita hintoja kun niitä nyt olen pari itsekin väsännyt. Sain myös Eltonille punotun nahkaisen riimunnarun, ku en mistään ole tähän mennessä onnistunut löytämään tummanpunertavanruskeaa ilman ketjuja ja messinginvärisellä lukolla, nyt sitten sain sellaisen ja ihan suomalaisena käsityönä vieläpä. :)
     Ensi viikonloppuna lupasin mummulle kunnostaa meidän pihakeinun ja tehdä siihen uudet päälliset. Mulle on tullu nyt taas hirvee himo tehdä itselle kesävaatteita, jos nyt taas löytäis jotai ihanan raikkaanvärisiä kankaita ni vois tehdä mekkoja ja paitoja ja hameita ja kaikkee kivaa, Eltonilleki pitäis satulansuojus tehdä, kun kesällä ja etenki nyt keväällä ne perkuleen pikkutirpat tulee varustehuoneeseen ja paskoo joka paikkaan. Nyt on se neulekausi aikalailla ohi ja olisi kiva kaivaa se ompelukone sieltä kätköistä esiin.