Tänään ehdinkin yhden postauksen jo tekemään, mutta erään henkilön toiveesta poistin sen jo noin viiden minuutin esilläolon jälkeen.
Morin lähdön jälkeen minulla on ollut paljon enemmän aikaa kavereille ja ihan vaan yksin olemiselle. Olen pohtinut paljon mieltäni kaihertaneita asioita ja huomannut asioita, joita en aikaisemmin ole edes tajunnut. Esimerkiksi sen että minulla on ympärilläni paljon sellaisia ihania ihmisiä, jotka ovat minulle aivan tajuttoman tärkeitä, joita ilman en enää osaa kuvitella eläväni, jotka tukevat minua kun olen mieli maassa, joiden kanssa voin keskustella lähes kaikesta, joiden kanssa uskallan olla oma itseni, jotka huomaavat mitä ajattelen jo pelkästä katseestani, jotka jaksavat aina piristää minua ja joista en kestäisi luopua.
Viimeisen parin viikon aikana olen oikeasti ymmärtänyt mitä ystävyys merkitsee. Vaikka olen viimeisen puolen vuoden sisään joutunut luopumaan kahdesta itselleni läheisestä ja tärkeästä asiasta, ovat ystäväni jaksaneet kuunnella minua, katsoa perääni ja huolehtia minusta kun en itse siihen olisi pystynyt, pitäneet minut pystyssä kun omat jalkani eivät ole kantaneet, toisinaan ihan kirjaimellisestikin.
Oikeastaan toivoisin että mahdollisimman moni näistä ihmisistä lukisi tämän, sillä ilman heitä en varmaan olisi tässä ja olen hirveän huono sanomaan tällaista ääneen. Eikä meidän porukassa oikein ehkä tulisikaan sillä tavalla tilaisuutta.
Tässä kuitenkin sain hienon tilaisuuden kertoa teille lukijoilleni asiasta, josta kaverini ovat jo tovin tienneet, mutta jolla en ole kokenut olevan juuri merkitystä tämän blogin kannalta. Se asia on kuitenkin niin suuri osa minua ja sitä kautta ajatusmaailmaani, että haluansen tässä teidän kanssanne jakaa. Ja koska kaappi on pimeä paikka. Olen siis bi-seksuaali. Tiedän että jotkut homofoobiset dissaajat varmaan saavat tästä metelin aikaiseksi, ja tulen saamaan paljon surkuhupaisia kommentteja, mutta I don't care, kyllä mulla sen verran itsevarmuutta löytyy, etten osaa seksuaalisuuteni vuoksi hävetä.
Asiasta kukkaruukun kautta lumihankeen, ei elämäni ole täynnä niitä edellä mainittuja ihania ja mahtavia ihmisiä. Varsinaisia vihamiehiä minulla ei ole, mutta muuten itseään täynnä olevia kusipäitä elämästäni löytyy kyllä.
Olen myös näiden parin hevosettomana vietetyn viikon aikana tajunnut, kuinka vahva side hevoseen voi syntyä lyhyessäkin ajassa. Kuinka nopeasti se muuttuu harrastuksesta elämäntavaksi. Miten ihanalta tuntuukaan molemminpuolinen luottamus hevosen kanssa. Kuinka hienolta se tuntuu kun tullessasi talliin kuulet tutun hörähdyksen ja tunnet kauniin hevosen pehmeän turvan kämmenessäsi.
Morin kanssa opin paljon niin ihmisenä kuin ratsatajana. Sain myös Morille opetettua uusia asioita, mikä on mielestäni todella hienoa. Toivottavasti siitä tulee olemaan sille hyötyä.
Mutta nyt on aika aloittaa uusi luku ja kääntää katse eteenpäin ja pitää silmät auki. Paitsi että kohta kyllä suljen silmäni sillä käyn nukkumaan. Hyvää yötä!
